tiistai 27. kesäkuuta 2017

Aloitin Youtube-kanavan

Viime aikoina tämän blogin päivittäminen on tuntunut haastavammalta, sillä olen keskittynyt niin paljon muihin asioihin ja ollut epävarma millaista sisältöä tänne tahdon kerätä. Valokuvien julkaisemiselle Instagram tuntuu nopeammalta ja helpolta kanavalta ja en ole varma onko minulla tänne suurempaa sisältöä tarjolla kuin Instagramiin. En osaa tällä hetkellä sanoa siis blogin tulevasta suunnasta. Minulle on kerääntynyt paljon kuvia, joita tahdon kyllä julkaista. Voi olla että teen piakkoin enemmän kuvapainotteisia julkaisuja, mutta toivon että voin myös edelleen kirjoittaa teitä kiinnostavia tekstejä johdonmukaisella tavalla. 

Kommentit ja ehdotukset ovat aina tervetulleita. Olen kiitollinen siitä miten ihania ja kannustavia kommentteja olen aina teiltä saanut ja ne inspiroivat nyt kokeilemaan myös jotain uutta ja jännittävää, eli aloittamaan oman englannin kielisen Youtube -kanavani.



Toivottavasti jaksatte pysyä kuulolla, mikäli en ole aina aktiivisimmillani. Jos olet kiinnostunut seuraamaan minua Youtubessa, kanavani löytyy täältä.


perjantai 25. marraskuuta 2016

Polte


















Lumi siunasi jo hetken läsnäolollaan, mutta myös sen alta jälleen paljastuneet marraskuun ruskeaan ja harmaaseen taittuvat värit ihastuttavat, ja sain mahdollisuuden kerätä maasta taas lehtiä taiteilua varten. On hienoa miten erilaisia värejä eri vuodenajoilla on annettavanaan.

 Rumassakin voi usein nähdä kauneutta kun oikein tarkasti katsoo.
 Kun näkee sen sisimpään. Eikä kaiken tarvitse aina olla nättiä. Elämä on likaista ja raakaa toisinaan, mutta se kuuluu pakettiin. Se on otettava vastaan sellaisenaan.













Talvisin olen usein tuntenut oloni pieneksi, halunnut olla vain kerällä ja horrostaa. Miettinyt heräänkö kunnolla koskaan.

Olen pitkään antanut pelon pidätellä itseäni. Nyt pelon hetkinä muistutan itseäni, se on vain päässä ja ohimenevää. Kun annan sen olla, se katoaa. Ja tunnen kuin oma tulevaisuuden haamuni taputtaisi olkapäälle: kaikki tulee olemaan hyvin, se kuiskaa.

Kaikki on jo nyt harvinaisen hyvin. Olen löytänyt sisäisen potentiaalini lähteelle. Olen viimein päässyt käsiksi ehtymättömään tulienergiaani.
Kuin sisälläni olisi syttynyt kultainen valo, jonka en aio antaa sammua.

Keskittyessäni siihen minkä tunnen oikeaksi ja lakattuani hajottamasta energiaani vääriin asioihin, olen löytänyt itseni taas vahvemmin ja sitä myötä takaisin rakkauteen.

Uusia mahdollisuuksia on hyvä antaa, itselleen ja muille.
 Ja ottaa oppeja.

Näen taas mikä on rakasta ja tärkeää. Nautin hiljaisuudesta ja olen rauhoittanut sydämeni. Nyt on tyyntä ja se on hyvä.

torstai 6. lokakuuta 2016

Kauneudesta

Olen useasti kuullut vastalauseita tiettyjä ulkonäköäni koskevia asioita kohtaan. Kioskimyyjänä työskennellessäni asiakkaat kokivat oikeudekseen kommentoida ulkonäköäni. Yleensä se oli positiivista ja piristävää, mutta kerran esimerkiksi keski-ikäinen mies oikein yritti pönkittää, että hän on vanhempi ja tietää paremmin ja minun pitäisi uskoa häntä että olen liian kaunis lävistyksille ja septumkoruni näyttää typerältä. Aivan kuin hänen yksilöllinen (ja kenties turhan rajoittunut) estetiikan tajunsa olisi totuuden siemen ja minulla olisi velvollisuus miellyttää ulkonäölläni häntä. Ihmisiä on kaikennäköisiä ja se on rikkaus. En itsekään aina ymmärrä toisten ulkonäkövalintoja, mutta se on heidän juttunsa. On hienoa, että ihmiset ilmaisevat itseään omalla tavallaan.


 Mielipiteitään saa tietenkin vapaasti ilmaista, mutta ei odottaa oman mielipiteensä olevan ainoa ja oikea. Eikä negatiivisia mielipiteitä tarvitse turhaan sanoa ääneen. Tärkeintä on että ihminen viihtyy omissa nahoissaan. Siispä keep on doing you, äläkä haaskaa omaa energiaasi myöskään muitten tekemisistä tai pukeutumisesta huolehtimiseen.



Rakastan itseni ilmaisua ja kauniita asioita. Ei ole väärin muokata ulkonäköään mieleisekseen. On kuitenkin tärkeää kunnioittaa oman kehonsa rajoja ja hyväksyä itsensä myös sellaisena kuin nyt on.

Rakastin takutettua tukkaani, mutta kaikella on aikansa ja nyt on aika sanoa sille ajanjaksolle hyvästit ja siirtyä eteenpäin.


Syitä leikkaamiselle oli useita. Takut alkoivat tuntua hankalilta ja haaveissani siintää suora polkkatukka. En halua myöskään liikaa kiinnittyä materiaan tai hiuksiin. Olen ollut liikaa kiinni unelmissa täydellisistä hiuksista ja ajatuksessa, että hiusten avulla tunnen itseni kauniiksi ja naiselliseksi. Halusin siis haastaa itseni ja ajaa saman tien siilin. Siilitukkaiset naiset ovat mielestäni upeita, mutta en uskonut itse viihtyväni ilman hiuksia. Yllätyksekseni tämä ei ole tuntunut ollenkaan hankalalta ja olen nyt kunnolla sisäistänyt oikean kauneuden olevan jossain aivan muualla kuin pintapuolisissa asioissa. Luopuminen vapauttaa.









keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Olemassaolosta


Muutoksen tuulet kuljettavat lempeästi: Helsinkikesän jälkeen muutin takaisin Hämeenlinnaan ja se tuntuu rauhoittavalta ja seesteiseltä. Kouluun on ollut kiva palata ja saada tekemistä. Yritän olla stressaamatta ja hoitaa asian kerrallaan.

Välillä keinun kriisistä kriisiin, mutta kai se on ihan ok. Sitten välillä tuntuu puhtaalta hengittää ja sitä ymmärtää mikä olikaan elämässä tärkeää. Aion jatkossa keskittyä yksinkertaisempaan ja tiedostavampaan elämään. Haluan kehittyä, uskoa itseeni ja maailmaan, avata suuni pahaa vastaan, meditoida ja muistaa jokainen hetki millainen ihme on olla elossa. Mutta ollaanhan myös lempeitä itsellemme, vaikka ei oltaisi vielä aivan niin hiottuja versioita itsestämme kuin tulevaisuudessa haluaisimme. Tällä hetkellä oot kuitenkin paras sinä, mitä kukaan voi olla.

Kuva: Jaakko Mäkelä


Tuomaalle kiitos kuvasta.



Pieniä lohdullisia asioita.
















Claylle kiitos kuvasta.


Olen oppinut niin paljon kantapään kautta ja vielä on opittavaa. Mutta olen löytänyt luottamuksen tulevaan. Opin kyllä vielä kaiken mitä minun tarvitsee.