sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Suvaitsevaisuudesta

Elän pienessä kuplassa, sillä ystäväni ovat hyvin avarakatseisia ja suvaitsevaisia ihmisiä. Suomeen ja maailmaan mahtuu edelleen kuitenkin älytön määrä ennakkoluuloja, joita olen itsekin saanut teini-ikäisestä asti kohdata mm. ulkonäköni vuoksi. Kuitenkin sukupolvi sukupolvelta onneksi liikutaan suvaitsevaisempaan suuntaan. 




Tällainen oli Pride -puistojuhlan asuni. Tuunasin vanhasta mekosta, joka ei makkarankuorimallissaan enää miellyttänyt, tuon paljettitakin (puistojuhlassa se oli päälläni vielä viimeistelemättömänä, mutta paljetit kyllä hämäsivät tarpeeksi hyvin ettei sitä juurikaan huomannut) ja teen lopusta vielä hameen.


Köysitaiteilija Tinttu Henttonen teki meille täydellisesti väreihin mätsäävät rakkauden solmut!



Minä olen vihervassarisuvakki, bi-seksuaali, feministi, introvertti, erityisherkkä haahuilija.

Olen tatuoitu, lävistetty, värikkäällä takkutukalla varustettu hippiäinen. En sheivaa jalkojani, tykkään meikata välillä, joskus en, tykkään poseerata kuvissa, välillä ilman rihman kiertämää - mitä sitten? On lyhytnäköistä tuomita ihmistä ulkonäön tai kuvien, taikka uskonnon, seksuaalisuuden tai taustan perusteella. Se miten koristelen itseäni kertoo vain esteettisestä silmästäni, ei mistään muusta. Tärkeintähän on, että oma ulkonäköni miellyttää minua itseäni. Minulla ei ole velvollisuutta olla kaunis tai helposti sulatettavan näköinen tai käyttäytyä tietyllä tapaa sukupuoleni vuoksi. Minä päätän omasta kehostani.

Vaikka jonkun ulkonäkö tai mieltymykset eivät itseään viehättäisi, on meillä kaikilla oikeus ilmaista itseämme kuten haluamme ja velvollisuus antaa muiden ihmisten olla rauhassa mitä ovat. Miten paljon kauniimpi tämä maailma vielä olisi, jos ei olisi toisiin ihmisiin kohdistuvaa pelkoa, vihaa ja epäluuloa. Jos kaikki olisivat omia itsejään ja se olisi ok. 

Rakkaus on rakkautta.

Minä olen minä.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Hitaasti


Opin rakastamaan elämää aina enemmän ja ehdottomammin. Se antaa niin paljon, kun sille on avoin. Mitä kauemmin elän, sen vähemmän annan asioiden suistaa mua raiteilleen. Olen varmempi itsestäni ja tekemisistäni, vaikka muut niitä joskus arvostelisivatkin, tai asiat eivät menisi niinkuin toivoo. Jotain kaikesta aina kuitenkin oppii. Tämä elämä on minun. Minun täytyy löytää oma tieni, muuten elämä on vain jäljittelyä.

Mielessäni on paljon synkkyyttäkin, niinkuin jossain määrin kaikilla. Olen kuitenkin hyväksynyt sen. Jos en keskity erottelemaan hyviä ja huonoja puoliani, en ole mitään niistä, vaan nousen niiden yläpuolelle. Joskus eläminen tuntuu raskaalta, mutta sitä pääsee takaisin huipulle. Ja huipulla pitää nauttia siitä kaiken edestä. Olen sinut katoavaisuuden kanssa ja vain kiitollinen kaikesta mitä saan.

Yritän nauttia joka päivä pienistä asioista. Siitä kun taittaa pään taakse ja katselee pilvien liikettä, irtaantuu hetkeksi kaikesta muusta, siitä kun paljaat varpaat aistivat maan, auringosta ja sateesta iholla, järvistä ja kissoista ja hymyistä ja kastanjapuista ja kosketuksista.















lauantai 11. kesäkuuta 2016

Älä aprikoi, oot just hyvä noin










Muistutan itseäni olematta vertaamasta itseäni muihin. Kun tapaan tuttavaani, josta huokuu aina niin puhdas ja rakastava energia, toivoisin että sellainen lähtisi minustakin - että olisin jo tasapainoisempi ja enemmän harmoniassa itseni kanssa (siihen suuntaan ollaan kyllä menossa). Mutta ystäväni muistuttaa, että minustakin lähtee hyvää energiaa ja aivan omanlaistaan. Ja kyllähän mun pitäisis se tietää, kun olen onnistunut kutsumaan luokseni oikeita ihmisiä ja kommunikoimaan sanattomasti. Se pitää muistaa, että olemme ainutlaatuisuudessamme upeita juuri tällaisina, ja parhaita mahdollisia minuja tässä hetkessä. Muista ihmisistä on hyvä ottaa inspiraatiota, mutta ei pidä yrittää olla joku muu, vaan kehittyä omalla tavallaan. Kaikilla on omat vaikeutensa ja pimeät puolensa, ja niitä vastaan ei pidä sotia. Hyväksymällä ne, niiden kanssa voi oppia elämään, ilman että ne ottavat valtaa.

 Kun on avoin maailmalle, se antaa merkkejä ja opastusta, josta kaikesta voi oppia uutta. Yritän olla enemmän yhteydessä maahan ja saada energiani kulkemaan vapaasti, vapautua egosta, katsoa maailmaa suvaitsevaisuudella ja lempeydellä, rakastaa puhtaasti ilman vaatimuksia






 Olen paikannut housuni maagisin kierrätyskankain. Haluan tehdä juttuja, joista energiani välittyy, tehdä asioita rakkaudella.








"Se riittää, kun on vain sellainen joka sattuu tänään olemaan. En pysty parempaan, eikä mun kai tarviikaan." (Raappana feat. Aurora)

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Varjoissa: Säde Puusan kuvaukset


Kävimme ihanan Säde Puusan kanssa Linnanmäen viereisissä pusikoissa kuvaamassa. Lisää kuvia löydät Säteen blogista. On niin voimauttavaa toisinaan olla vähän kuin joku muu tai erilainen versio itsestään kuin arkisin. Jos malleilu kiinnostaa niin kannustan vain tarttumaan toimeen! Itse opin ensin olemaan kavereitten kuvattavana ja nyt sitä oppii pikkuhiljaa rentoutumaan uusien ihmisten linssin edessäkin ja joka kerrasta oppii uutta ja tuntee voittaneensa itsensä ja rikkoneensa rajojaan.










torstai 2. kesäkuuta 2016

Let Your Love Grow

























Kävin Berliinissä, hankin Mauerparkista kurkkuchakralleni turkoosia, joka kuulemma auttaa ilmaisemaan itseään - tiedä häntä, mutta ainakin se ajatus voi rohkaista - opin luottamaan entistä enemmän vaistoihini ja rakkauteen ja siihen, että selviydyn tilanteesta kuin tilanteesta ja asiat järjestyvät. Elämä on mystinen ja ihana seikkailu. Omaa tietä kulkemalla aiheuttaa aina pahennusta jossain, mutta kunhan ei loukkaa muita, on jokaisella oikeus tehdä elämässään juuri sitä mitä tahtoo, näyttää miltä tuntuu hyvältä ja olla rajoittamatta itseään muitten ihmisten vuoksi. Välillä sattuu kömmähdyksiä, kuten lentopäivistä erehtymisiä... Silloin ei kannata hermostua, vaan ottaa bussi alle ja jatkaa eteenpäin. Siitä voi seurata jotain yllättävää, kasvattavaa ja hienoa.