maanantai 2. toukokuuta 2016

Olet elossa


"...vaikka sun silmäsi eivät kestä aina valoa. Olet elossa." -Olavi Uusivirta

Kuvia on kertynyt, sanoja ei niinkään. Onneksi sanoja tai tekoja ei aina tarvita, se on hyvä oppia huomaamaan. Välillä riittää olemassa oleminen. Hengähtäminen.


Päiväni kuluvat koulutöiden viimeistelyyn ja sekaviin tunteisiin. Pian saan vetää henkeä, olla vain ja vaeltaa. Sukeltaa järveen, maata havuissa. Sitä odotan.




















Elämä soljuu eteenpäin, tuo haasteita ja pettymyksiä, mutta niin paljon kiitettävää. Suurinko niistä lie, että olen saanut tämän elämän. Sen maagisuutta en tahdo unohtaa. Harmainakin ja väsyneinä päivinä tiedostan olevani matkalla. Matkalla, jonka aikana puhkean vielä kukkaan.


keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Kaipuulaulu












Pidän unelmoimisesta. Harrastan sitä päivittäin. Välillä huomaan sen kuitenkin riistäytyvän käsistä. Kun alan vain kaivata uutta ja erilaista, enkä muista miten hyvä on juuri tässä, tällä hetkellä. Esimerkiksi näin saattoi hetkeksi käydä kun kävin ihanan Sallan luona ja mietin miksi minulla ei ole kuviollista tarjotinta, miksi en tarjoile vierailleni smoothieita ja asu punatiilisten talojen lämmössä. Sitten hengähdin ja tajusin mikä minun kotonani on hyvää. Ja ehkä voin myös alkaa tehdä niitä smoothieita useammin.









keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Tanssit vaikka et osaa

...sä tiedät että sä oot kuumempi kuin ikinä muut! Jos maailma loppuu sun muuvit jatkuu. -Olavi Uusivirta


Tahtoisin uskoa, että jokaisella ihmisellä ja tapahtumalla elämässäni on jokin tarkoitus. Ilman niitä en olisi juuri tämä henkilö nyt tässä. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan ja kaikkia ei voi miellyttää. Silti pitää tanssia juuri sillä omalla tyylillä!

Niinkuin sumuiset hetket (upean kauniita omalla tavallaan) opettavat arvostamaan aurinkoisia päiviä, opettaa myös kaikki muu. Ihmiset jotka eivät ymmärrä, tekevät niistä omista hengen heimolaisista erityisen ihmeellisiä ja upeita löytöjä.



Olen uudistanut itseäni, sisältä ja ulkoa. Tatuatan Antti Kuurne aloitti mulle jalkakuvan ja kävin ottamassa medusalävistyksen.





Olen veistellyt kesäkurpitsasta pastaa, lukenut taroteja, itkenyt ja nauranut. Ollut kiitollinen.








Elämä on aika lyhyt ollakseen tanssimatta, vain koska ei osaa. Kompastuksista ei pidä soimata itseään, vaan nousta pää pystyssä ja jatkaa muuveja.