perjantai 17. maaliskuuta 2017

Täällä vieläkin


Olen ollut viime aikoina aktiivisempi Instagramissa. Se tuntuu helpommalta kanavalta päivittää nopeasti kuvia ja ajatuksia, mutta haluan edelleen pitää myös tätä blogia yllä. Koitan jatkossa päivittää ulkoasua ja koittaa rakentaa säännöllisempää sisältöä tännekin, mutta en aio ottaa asiasta stressiä tai yrittää suorittaa.







Hiljaisuuteni alkoi ennen joulua, sillä kaikki aikani ja energiani meni itsenäisen kouluprojektin luomiseen. Tein 8 asukokonaisuutta ja järjestin yhteistyönä ystäväni Martin Jägerin kanssa ensimmäisen muotinäytöstapahtumani tammikuussa. Martin teki liikkuvaa videokuvaa, jota heijastettiin malleihin. Teen tästä kenties erillisen päivityksen. Kuvia löytyy myös Instagramista ja tein toisen tilin, joka on pelkästään taiteelleni ja vaateprojekteille, se löytyy nimellä



Projekti oli stressaava, mutta ihana, ja olin täynnä inspiraatiota ja ideoita. Siinäkin määrin, että nukkumisesta tuli vaikeaa. Huomasin kuitenkin, että tuollaiseen projektiin uppoutuminen on oiva tapa selvitä talven pimeydestä.  Luova tekeminen piti mielen korkealla.

Projektin jälkeen taas tarvitsin aikaa levähtää, mutta kouluhommat painoivat myös päälle. Elämä on ikuista vuoristorataa, mutta pitää vaan koittaa pysyä kyydissä, silloinkin kun tuntuu että on aivan liikaa tekemistä, ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Stressaamisen keskellä aloitin jälleen meditoimaan ja olen pakottanut itseni rentoutumaan.






Sydämeni ja pääni ovat toisinaan olleet hämillään, mutta samalla opin pikkuhiljaa luottamaan itseeni enemmän ja enemmän. Siihen, että selviydyn kyllä kaikesta ja olen hyvä tällaisena kuin olen. Saatan jonkun mielestä olla liian herkkä ja mieleni ei ole aina täynnä pelkkää aurinkoa, mutta olen oppinut olemaan ikuisesti toiveikais ja optimistinen elämän suhteen ja hyväksymään huonommat hetket sellaisina ohimenevinä tiloina kuin ne ovat. Opettelen olemaan stressaamatta niin paljon valintoja, sillä loppujen lopuksi niitä ei ole vääriä tai oikeita. Kaikki valinnat vievät eteenpäin ja aina voi aloittaa alusta.


Pitäkää huolta. <3

perjantai 25. marraskuuta 2016

Polte




















Lumi siunasi jo hetken läsnäolollaan, mutta myös sen alta jälleen paljastuneet marraskuun ruskeaan ja harmaaseen taittuvat värit ihastuttavat, ja sain mahdollisuuden kerätä maasta taas lehtiä taiteilua varten. On hienoa miten erilaisia värejä eri vuodenajoilla on annettavanaan.

 Rumassakin voi usein nähdä kauneutta kun oikein tarkasti katsoo.
 Kun näkee sen sisimpään. Eikä kaiken tarvitse aina olla nättiä. Elämä on likaista ja raakaa toisinaan, mutta se kuuluu pakettiin. Se on otettava vastaan sellaisenaan.


















Talvisin olen usein tuntenut oloni pieneksi, halunnut olla vain kerällä ja horrostaa. Miettinyt heräänkö kunnolla koskaan.

Olen pitkään antanut pelon pidätellä itseäni. Nyt pelon hetkinä muistutan itseäni, se on vain päässä ja ohimenevää. Kun annan sen olla, se katoaa. Ja tunnen kuin oma tulevaisuuden haamuni taputtaisi olkapäälle: kaikki tulee olemaan hyvin, se kuiskaa.

Kaikki on jo nyt harvinaisen hyvin. Olen löytänyt sisäisen potentiaalini lähteelle. Olen viimein päässyt käsiksi ehtymättömään tulienergiaani.
Kuin sisälläni olisi syttynyt kultainen valo, jonka en aio antaa sammua.

Keskittyessäni siihen minkä tunnen oikeaksi ja lakattuani hajottamasta energiaani vääriin asioihin, olen löytänyt itseni taas vahvemmin ja sitä myötä takaisin rakkauteen.

Uusia mahdollisuuksia on hyvä antaa, itselleen ja muille.
 Ja ottaa oppeja.

Näen taas mikä on rakasta ja tärkeää. Nautin hiljaisuudesta ja olen rauhoittanut sydämeni. Nyt on tyyntä ja se on hyvä.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Synnyin ja juhlin






Kuva: Elias
Kuva: Elias
Kuva: Sara






Every day, in every way, I'm getting better and better. -Émile Coué

Syntymästäni tuli kuluneeksi 25 vuotta ja sen kunniaksi pidin glitterteemaiset juhlat. Oli virkistävää täytellä ilmapalloja glitterillä ja peittää vieraat glitteriin ja timantteihin myös. Mitä vuosien varrella tulee opittua on, miten paljon itse voi omaan elämäänsä vaikuttaa, sillä miten siihen asennoituu. Maailma ei ole minua vastaan, vaikka elämään vastoinkäymisiä kuuluukin. Ei ole helppoa rikkoa omia käytösmallejaan, mutta kaikki on mahdollista. Yritän antaa virheet itselleni anteeksi, sillä niiden avulla on mahdollista kehittyä. Aika on rajallista ja huomaan kiinnittäväni enemmän huomiota mihin sitä käytän. On turha haaskata energiaa asioihin tai ihmisiin, jotka eivät tunnu täysin kuuluvan elämäämme. Haluan keskittyä siihen miten paljon hyvää ja ihania ihmisiä elämääni on siunautunut ja siihen miten pitkälle sitä on tullut kuljettua,

Loppujen lopuksi olen kiitollinen kaikista kokemuksista, joita on tielleni sattunut. Ne ovat muokanneet minut ja opettaneet minua. Nautin elämästäni suunnattomasti, vaikka se ei aina pelkkää onnea ja riemua olisikaan. Ei kai sitä osaisi arvostakaan niin paljon, jos näin olisi.